Pintojen puhdistukseen sekä ulkona että sisällä on monenlaisia menetelmiä. Erilaisille pinnoille ja materiaaleille sopivat kuitenkin eri puhdistusmenetelmät, joita on hyvä verrata keskenään ennen puhdistusprojektin aloittamista. Menetelmiä verratessa tulisi aina pyrkiä laskemaan niiden projektikohtaiset kokonaiskustannukset, sekä arvioida niiden ympäristölle aiheutuva haitta. Pintojen puhdistusmenetelmää valittaessa tulee ottaa huomioon paitsi puhdistettavan pinnan materiaali, myös pinnalta poistettavan lian koostumus. Ammattitaitoinen puhdistusurakoitsija osaa valita jokaiselle pinnalle juuri oikeanlaisen puhdistusmenetelmän.

 

Klikkaa kuvaa suuremmaksi

 

Kuivajääpuhalluksessa kuivajääpellettejä puhalletaan kovalla paineella puhdistettavaan pintaan. Kuivajääpuhallus on täysin vedetön puhdistusmenetelmä, joten sen käyttö on turvallista kaikissa olosuhteissa ja ympäristöissä kiinteistöjen pintojen puhdistukseen. Kuivajään kylmyys (-79 astetta) tappaa myös erittäin tehokkaasti bakteerit, sekä home- ja muut kasvustot. Kuivajääpuhdistus desinfioi puhdistettavan pinnan. Menetelmä soveltuu lähes kaikille pinnoille, kuten puu-, betoni-, rappaus-, metalli- ja tiilipinnalle. Kuivajää soveltuu käytettäväksi sekä sisällä että ulkona kaikkina vuodenaikoina.  

 

Hiekkapuhallus on perinteinen pintojen puhdistusmenetelmä, joka tehoaa etenkin rautarakenteisiin ja metalliin. Sen avulla pintoja voi silottaa, muotoilla ja puhdistaa. Hiekkapuhalluksessa hiekkaa puhalletaan alustaan kovalla paineella. Se on edullinen vaihtoehto, mutta erittäin tehokkaana menetelmänä se voi herkästi vahingoittaa puhdistettavaa pintaa. Se myös pöllyää huomattavasti enemmän kuin muut menetelmät, jolloin ilmanvaihdon on oltava tehokas.

Kuivajääpuhallus soveltuu lähes kaikille pinnoille

 

Lasimurskapuhalluksessa hienoa lasihiekkaa puhalletaan kovalla paineella puhdistettavalle pinnalle. Puhallukseen käytettävä lasi on ympäristöystävällistä kierrätyslasia. Se sopii lähes kaikille pinnoille, ja kemikaalittomana menetelmänä se puhdistaa lian tehokkaasti, mutta jättää pinnan ehjäksi ja kuivaksi. Lasimurskapuhallus ei jätä jäämiä puhdistettuun pintaan, mutta tekee puhdistettavasta pinnasta kevyesti mattapintaisen. Tarpeen vaatiessa lasimurskapuhallus voidaan tehdä nk. märkäpuhalluksena, jolloin pölyä ei käytännössä synny ollenkaan.

 

Soodapuhallus on hienovarainen pintojen käsittelymenetelmä, jonka avulla puhdistettavalta pinnalta voidaan poistaa mm. likaa ja rasvaa itse kappaleen pintaa vahingoittamatta. Hienojakoinen sooda tekee puhdistuksesta hellävaraisen, mutta se aiheuttaa paljon pölyä. Soodapuhdistus ei hellävaraisena menetelmänä ole yhtä tehokas kuin esimerkiksi lasimurska- hiekka- tai kuivajääpuhallus. Sitä käytetään esimerkiksi veneissä levän, lakan tai maalinpoistoon, tai autojen tai moottoripyörien maalinpoistoon. Soodakäsittelyn jälkeen puhallettu pintaa jää emäksiseksi ja se pitää pestä puhtaaksi ennen uudelleenkäsittelyä.

 

Painepesussa vettä suihkutetaan kovalla paineella puhdistettavalle alustalle. Painepesu ei yleensä vahingoita puhdistettavaa pintaa, mutta esimerkiksi julkisivua puhdistaessa vesi voi tunkeutua rakenteisiin ja aiheuttaa jopa kosteusvaurion. Sen tähden painepesua suositellaan ainoastaan pinnoille, jotka kestävät vettä, kuten katukivetyksille, ulkolaatoituksille ja uima-altaille.

 

Lasimurskapuhallus puhdistaa monenlaiset pinnat

 

Höyrypesu on myös vesiperusteinen puhdistusmenetelmä, joka soveltuu käytettäväksi kohteissa, joissa vesi ja kosteus eivät aiheuta ongelmia tai riskejä. Höyrypesua käytetään usein esimerkiksi kylpyhuoneiden laattojen pesussa, sillä kuuma höyry desinfioi pinnat.

 

Kemikaalipuhdistuksia on erilaisia, ja ne vaihtelevat käyttökohteen mukaan. Yleensä niitä ei käytetä poistamaan likaa pinnalta, vaan neutraloimaan ja desinfioimaan pinnan mahdollista kasvustoa tai tahroja. Kemikaaleja käytetäänkin yleensä tiettyjä erikoispuhdistuksia vaativissa kohteissa, joita ei muilla keinoin saa puhtaiksi. Vahvimmat niistä voivat jopa kuoria puhdistettavaa pintaa, kun taas hellävaraisemmat menetelmät vain desinfioivat pinnan. 

 

CleanSide suorittaa kuivajää- ja lasimurskapuhalluksia, sekä desinfiointipuhdistuksia koko Suomen alueella. Puhdistusmenetelmää valitessa kannattaa aina pyytää ammattilaisen arvio pinnalle parhaiten soveltuvasta puhdistusmenetelmästä. Usein puhallusurakoitsija myös ehdottaa koepuhdistusta, jonka avulla voidaan todeta puhdistusmenetelmän soveltuvuuden pinnoille, että tehon riittävyyden tai riittämättömyyden. Mikäli puhdistus tapahtuu sisällä, tulee etenkin pölyävämmissä menetelmissä ilmanvaihto suunnitella huolella, ja poistoilma kontrolloida. Helpompi vaihtoehto on valita sisätiloihin sopivat, pölyämättömät menetelmät.

 

Lue lisää kuivajääpuhalluksesta täältä, ja lasimurskapuhalluksesta täältä. Erikoispuhdistuksista, joihin käytämme desinfiointipuhdistuksia, voit lukea täältä.

 

Otsoni (O3) on kaasumuotoinen biosidi, eli kemiallinen aine, jonka tarkoituksena on tuhota haitallisia eliöitä. Se on kuitenkin myös haitallista ihmisille ja eläimille, ja vaurioittaa hengitettynä hengitysteitä. Otsoni on erittäin reaktiivinen. Se voi hapettaa joitain sisäilman kemiallisia epäpuhtauksia vähemmän haitallisiksi, mutta muuttaa toisia haitallisemmiksi. Hapetus myös haurastuttaa ja vaalentaa esimerkiksi joitain pintamateriaaleja. Otsonia käytetään yleisesti etenkin ilman- ja vedenpuhdistukseen, valkaisuun ja desinfiointiin. Se poistaa hajuja mm. hapettamalla ilmassa ja pinnoilla sijaitsevia epäpuhtauksia. 

 

Otsoni vahingoittaa hengitysteitä

 

Otsonointi ei poista mikrobeja

Otsonointi ei kuitenkaan poista tiloista homeita ja mikrobeja, vaan voi ainoastaan muokata niiden rakennetta tai tappaa niitä. Otsonoinnin käyttö sisäilmaongelmaisessa kohteessa ei siis suinkaan ole ongelmatonta. Homevaurioituneissa rakennuksissa esiintyy yleensä runsaasti erilaisia ja erikantaisia homeita, hiivoja ja muita mikrobeja. Kaikkiin otsonointi ei tehoa, ja osaa otsonointi voi jopa edesauttaa kasvamaan. Joidenkin biosidiyhdisteiden vaikutusta mikrobeihin ei myöskään ole tutkittu, jolloin niiden käyttö voi olla jopa riskialtista. Pahimmassa tapauksessa otsonointi jättää vain esimerkiksi myrkkyjä tuottavat, vaaralliset mikrobit kasvamaan ja valtaamaan tilaa vähemmän vaarallisten kuoltua. 

 

Vaikka otsoni tappaisikin kaikki homeitiöt, ei se kuitenkaan poista niitä rakenteista. Kosteusvauriokohteissa vaurion syy täytyy aina selvittää ja korjata, sillä ongelma ei poistu vain sisäilman mikrobeja tappamalla. Myös kuolleet mikrobit voivat aiheuttaa oireita tilojen käyttäjille. Sen tähden ensisijaiset menetelmät sisäilmaongelmaisessa kohteessa ovat purkaminen ja pölyttömäksi puhdistus. Homeiset ja muuten vaurioituneet rakenteet tulee siis aina purkaa ja poistaa, ja sekä rakennusaikaisessa siivouksessa että homepölysiivouksessa homepöly tulee puhdistaa huolellisesti kaikilta pinnoilta. Vain näin tilat saadaan taas aidosti käyttökuntoon.

 

Otsonointi ei poista homeita ja mikrobeja

 

Otsonin käyttö kosteusvauriokohteessa

Home- ja kosteusvauriokohteessa pelkän otsonaattorin käyttö ei tuo haluttua lopputulosta, vaan voi pahimmassa tapauksessa jopa huonontaa sisäilmaa. Otsoni ei myöskään poista mikrobeja kuin taikaiskusta, vaan kosteusvaurion syy tulee aina selvittää ja vauriot korjata. Kosteusvauriokohteessa puhdistusurakoistija voi käyttää otsonia yhtenä vaihtoehtona esimerkiksi hajunpoistossa. Se ei kuitenkaan korvaa rakennussiivouksen jälkeen tehtyä huolellista homepölysiivousta, jonka tarkoitus on poistaa saneerausurakasta sisäilmaan päässeet mikroskooppiset homeitiöt ja rihmastot kaikilta pinnoilta ja saattaa tilat käyttökuntoon. 

 

Myös otsonoinnille voi siis olla käyttöä kosteusvauriokohteen puhdistuksessa, mutta vasta puhdistusurakan loppuvaiheessa. Homepölysiivouksen jälkeen tiloissa tai pinnoilla saattaa esiintyä pinttynyttä hajua tai muuta desinfiointitarvetta, joiden poistoon otsoni voi soveltua parhaiten. Ammattitaitoinen urakoitsija osaa valita aina sopivimman menetelmän kemiallisten desinfiointimenetelmien joukosta ja noudattaa sekä valmistajan että Tukesin suosituksia sen käyttötavoista, työturvallisuudesta ja varoajoista. Lopullisena tavoitteena on saada tilat homepölyttömiksi ja hajuttomiksi, jotta niiden käyttäjät voivat oleilla tiloissa oireetta.

 

Suositukset otsonin käytössä

Työterveyslaitos ja THL suosittelevat, että biosideja, kuten otsonia, käytettäisiin vain esimerkiksi viemärivahinkojen jälkeisessä hajunpoistossa ja muissa erikoistilanteissa. Otsonia käyttävällä yrityksellä tuleekin olla tarkat ohjeistukset biosidien käytöstä, ja myös ilmanvaihdosta tulee pitää erityistä huolta. Otsonia käytettäessä yrityksen tulee suorittaa riskiarvioinnit huolellisesti. Myös tilankäyttäjiä tulee myös informoida otsonin haitallisista vaikutuksista terveyteen. Näin otsonin käytöstä tehdään mahdollisimman turvallista.

 

Oikeaoppisesti tehdystä homepölysiivouksesta voit lukea lisää täältä.

 

Arkistot koostuvat pääosin paperista, mapeista ja muusta huokoisesta materiaalista. Arkistoja on aiemmin usein sijoitettu paikkoihin, joilla on vähemmän muuta käyttöä, kuten ullakoille tai kellareihin. Tälläisissä paikoissa ne altistuvat herkemmin kosteudelle, pölylle ja muille haitallisille ulkoisille tekijöille. Arkistoissa sijaitseva materiaali voi olla hyvinkin vanhaa ja joskus myös kulttuurihistoriallisesti arvokasta. Sen takia on tärkeää, että sitä säilytetään asianmukaisesti ja kohdellaan hyvin. Arkistojen säilytysaikojen pituuksiin vaikuttavat sekä yleinen lainsäädäntö, että organisaatioita koskeva erityislainsäädäntö, jossa voi olla tietojärjestelmiin tai asiakirjatietoihin liittyviä säilytysaikamääräyksiä. 

Valitettavan monessa arkistossa lymyää kuitenkin mikrobiongelma. Epäedullinen sijainti, kuten kosteat tilat, on riskitekijä, samoin suora kastuminen esimerkiksi vesivahingon yhteydessä. Myös korkea ilman kosteusprosentti voi saada homeen kasvamaan arkistoissa. Homeet käyttävät ravintonaan paperin selluloosaa, lumppua, liima- ja täyteaineita ja jopa mustetta. Vesivahingon sattuessa arkistomateriaali kannattaa kuivattaa mahdollisimman nopeasti, sillä home voi alkaa kasvaa paperissa ja muussa arkistomateriaalissa jo kahdessa päivässä.  

 

 

Myös sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa sijaitsevat arkistot saavat osansa haitallisista mikrobeista. Vaikka arkistossa itsessään ei kasvaisi näkyvää hometta, voivat mikroskooppisen pienet homeitiöt tarttua huokoiseen arkistomateriaaliin. Kun arkisto siirretään tai väistetään puhtaisiin tiloihin, voivat arkistoon jääneet mikrobit aiheuttaa herkistymistä ja allergiaoireita myös sisäilmaongelmaisten tilojen ulkopuolella.

 

Pyydä arkistomateriaalin homepuhdistuksessa ammattilainen apuun

Mikäli tiloissa on sisäilmaongelma tai arkisto on vaurioitunut vesivahingon myötä, kannattaa sen puhdistus antaa luotettavan asiantuntijan hoidettavaksi. Materiaalin haurauden vuoksi hellävarainen mekaaninen puhdistus on tarpeen ja vaatii kokemusta ja ammattitaitoa. Asiansa osaava ammattilainen osaa valita arkiston puhdistukselle oikeat menetelmät ja aineet, ja voi tarpeen vaatiessa tehdä arkistomateriaalille myös hajunpoistokäsittelyn. 

Arkistomateriaalin puhdistuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä arkiston järjestyksen säilymiseen, että etenkin tietoturva-asioihin. Ammattitaitoinen puhdistuksen ammattilainen osaa käsitellä vaativia ja suuriakin arkistoja luotettavasti ja hienotunteisesti.

Mikäli arkistomateriaali on pahoin vaurioitunut tai sen halutaan säilyvän erityisen pitkään, voidaan se myös muuttaa digitaaliseen muotoon. CleanSiden kautta on mahdollista saada arkistojen digitointipalvelua. Digitoitu aineisto ei käytännössä vaadi lainkaan tilaa, ja se on käytettävissä missä tahansa. 

 

Lisätietoa homeen tunnistuksesta ja vaikutuksesta arkistomateriaaliin löydät Kansallisarkiston sivuilta. 

CleanSide puhdistaa arkistomateriaalin luotettavasti ja ammattitaidolla. Arkistomateriaalin puhdistuksesta voit lukea lisää täältä.