Auttaako otsonointi sisäilmaongelmaisessa kohteessa?

Otsoni (O3) on kaasumuotoinen biosidi, eli kemiallinen aine, jonka tarkoituksena on tuhota haitallisia eliöitä. Se on kuitenkin myös haitallista ihmisille ja eläimille, ja vaurioittaa hengitettynä hengitysteitä. Otsoni on erittäin reaktiivinen. Se voi hapettaa joitain sisäilman kemiallisia epäpuhtauksia vähemmän haitallisiksi, mutta muuttaa toisia haitallisemmiksi. Hapetus myös haurastuttaa ja vaalentaa esimerkiksi joitain pintamateriaaleja. Otsonia käytetään yleisesti etenkin ilman- ja vedenpuhdistukseen, valkaisuun ja desinfiointiin. Se poistaa hajuja mm. hapettamalla ilmassa ja pinnoilla sijaitsevia epäpuhtauksia. 

Otsoni vahingoittaa hengitysteitä

Otsonointi ei poista mikrobeja

Otsonointi ei kuitenkaan poista tiloista homeita ja mikrobeja, vaan voi ainoastaan muokata niiden rakennetta tai tappaa niitä. Otsonoinnin käyttö sisäilmaongelmaisessa kohteessa ei siis suinkaan ole ongelmatonta. Homevaurioituneissa rakennuksissa esiintyy yleensä runsaasti erilaisia ja erikantaisia homeita, hiivoja ja muita mikrobeja. Kaikkiin otsonointi ei tehoa, ja osaa otsonointi voi jopa edesauttaa kasvamaan. Joidenkin biosidiyhdisteiden vaikutusta mikrobeihin ei myöskään ole tutkittu, jolloin niiden käyttö voi olla jopa riskialtista. Pahimmassa tapauksessa otsonointi jättää vain esimerkiksi myrkkyjä tuottavat, vaaralliset mikrobit kasvamaan ja valtaamaan tilaa vähemmän vaarallisten kuoltua. 

Vaikka otsoni tappaisikin kaikki homeitiöt, ei se kuitenkaan poista niitä rakenteista. Kosteusvauriokohteissa vaurion syy täytyy aina selvittää ja korjata, sillä ongelma ei poistu vain sisäilman mikrobeja tappamalla. Myös kuolleet mikrobit voivat aiheuttaa oireita tilojen käyttäjille. Sen tähden ensisijaiset menetelmät sisäilmaongelmaisessa kohteessa ovat purkaminen ja pölyttömäksi puhdistus. Homeiset ja muuten vaurioituneet rakenteet tulee siis aina purkaa ja poistaa, ja sekä rakennusaikaisessa siivouksessa että homepölysiivouksessa homepöly tulee puhdistaa huolellisesti kaikilta pinnoilta. Vain näin tilat saadaan taas aidosti käyttökuntoon.

Otsonointi ei poista homeita ja mikrobeja

Otsonin käyttö kosteusvauriokohteessa

Home- ja kosteusvauriokohteessa pelkän otsonaattorin käyttö ei tuo haluttua lopputulosta, vaan voi pahimmassa tapauksessa jopa huonontaa sisäilmaa. Otsoni ei myöskään poista mikrobeja kuin taikaiskusta, vaan kosteusvaurion syy tulee aina selvittää ja vauriot korjata. Kosteusvauriokohteessa puhdistusurakoistija voi käyttää otsonia yhtenä vaihtoehtona esimerkiksi hajunpoistossa. Se ei kuitenkaan korvaa rakennussiivouksen jälkeen tehtyä huolellista homepölysiivousta, jonka tarkoitus on poistaa saneerausurakasta sisäilmaan päässeet mikroskooppiset homeitiöt ja rihmastot kaikilta pinnoilta ja saattaa tilat käyttökuntoon. 

Myös otsonoinnille voi siis olla käyttöä kosteusvauriokohteen puhdistuksessa, mutta vasta puhdistusurakan loppuvaiheessa. Homepölysiivouksen jälkeen tiloissa tai pinnoilla saattaa esiintyä pinttynyttä hajua tai muuta desinfiointitarvetta, joiden poistoon otsoni voi soveltua parhaiten. Ammattitaitoinen urakoitsija osaa valita aina sopivimman menetelmän kemiallisten desinfiointimenetelmien joukosta ja noudattaa sekä valmistajan että Tukesin suosituksia sen käyttötavoista, työturvallisuudesta ja varoajoista. Lopullisena tavoitteena on saada tilat homepölyttömiksi ja hajuttomiksi, jotta niiden käyttäjät voivat oleilla tiloissa oireetta.

Suositukset otsonin käytössä

Työterveyslaitos ja THL suosittelevat, että biosideja, kuten otsonia, käytettäisiin vain esimerkiksi viemärivahinkojen jälkeisessä hajunpoistossa ja muissa erikoistilanteissa. Otsonia käyttävällä yrityksellä tuleekin olla tarkat ohjeistukset biosidien käytöstä, ja myös ilmanvaihdosta tulee pitää erityistä huolta. Otsonia käytettäessä yrityksen tulee suorittaa riskiarvioinnit huolellisesti. Myös tilankäyttäjiä tulee myös informoida otsonin haitallisista vaikutuksista terveyteen. Näin otsonin käytöstä tehdään mahdollisimman turvallista.

Oikeaoppisesti tehdystä homepölysiivouksesta voit lukea lisää täältä.